Lapsuuteni Jyväskylä

Olen käymässä Jyväskylässä, tapaamassa isovanhempiani. Kevät on vasta alkamassa ja ensimmäiset hennot voikukat pyrkivät esiin.  Jyväskylä on lapsuuteni kaupunki. Olen syntynyt täällä. Vaikka muutimme kaupungista pois, vietin kaikki lapsuuteni kesät täällä. Jyväskylä on muuttunut paljon, mutta täältä löytyy vielä vanhoja paikkoja.

En muista tarkkaan onko se ihana nakkikioski tämä nakkikioski vai joku toinen. Haimme makkaraperunoita nakkikioskilta saapuessamme myöhään perjantai-iltaisin Jyväskylään. Muista helposti tuoksun ja karnevaalijuhlan tunnun, kun törsäsimme näin roskaruokaan. Minun leukani tuskin ylettyi tiskille. Tiirailin makkaraperunoiden tekoprosessia. Söimme ruuat usein heti paikanpäällä muovisilla haarukoilla. Annoksen päällä oli aina paljon ketsuppia. Nakkikioskiin liittyy toinen muisto. Muistan kuinka äiti kertoi että me saamme oman väritelevision kotiin. Elämä ei voinut tuntua sujuvan paremmin: väritelevisio ja makkaraperunoita.  

Jyväskylään liittyy mielessäni vahvasti sekä häät että hautajaiset. Käyn mielelläni hautausmaalla katsomassa isäni hautaa. Pohdin siinä seisoessani ajan kulumista: Kuinka minä olen kohta vanhempi kuin isäni. Kuvittelen myös millainen elämä hänellä oli. Lapsuuteni muistot ovat hämärtyneet. Joudun paljon paikkailemaan muiden kertomuksilla ja omalla mielikuvituksellani kuvaa isästäni.  

Parkkipaikka on tärkeä muistoissani. Tänne mummoni kerrostalon taakse ajoimme aina kitsaasti käynnistyvän automme. Tältä parkkipaikalta isäni tuli aina hakemaan minut. Juoksin häntä vastaan ja meidän viikonloppumme alkoi.

Tuomiojärvessä olen oppinut uimaan. Tuolla kaukana siintää saari, jonne soudimme uimaan. Saaren hiekkarannan vedestä, paikasta jonka vain sellainen joka tietää, löytää kiven, jonka päälle nousemalla on muita paljon suurempi. Tällä rannalla muistan aivan pienenä olleeni äitini kanssa. Muistan hiekan joutumisen vaatteisiini. En tiedä enää muistanko sen vai onko äitini vain kertonut siitä minulle.

Sushia kahdelle

Olen kattanut pöydän kahdelle, ripaus kotiromatiikkaa. Tein sushit itse. Tarjolla on lohta, tonnikalaa, kanamunakääryleitä ja sushi-rullia. Rullissa käytin porkkanaa, kurkkua, kalaa, varsiselleriä ja kevätsipulia. Kala on ehdottoman tuoretta, suora kalatukusta. Kattaus on japanilaisen yksinkertainen. 

Värit

Kirkkaan sininen taivas

Ensimmäisten maasta työntyvien lehtien vihreä

Uusien tennareiden keltainen

Kasvien hoito

Päätin laittaa pääsiäsruohoa kasvamaan. Palmusunnuntaina sain ohranjyvät multaan. Pitkänä perjantaina näkyvissä oli vain yksi heikko varsi. Viikko pääsiasen jälkeen ruohoni kasvaa harvana. Ensi kerralla otan kyllä jonkun kätevän viisivuotiaan auttamaan. Tarhassahan ruohot aina onnistuu.

Rahapuuni loistaa onnea uudessa ruukussaan. Vaihdoin mullat ja kasvin isompaan ruukkuun. Osa kukistani kukkii itsepintaisesti nyt. Odotan kunnes kauneus on ohi ennenkuin annan niille kokovartalohierontaa. 

aikamatka Tallinnaan

Ystäväni J ehdotti päiväretkeä Tallinnaan. Lähdimme todella varhain tiistaiaamuna laivalla Tallinnaa kohden. Olin ottanut eväitä mukaan pienelle armeijalle, joten laivamatka meni niitä mussutellessa. J nukahti laivan mukaviin tuoleihin, mutta minulla oli vaikeuksia saada unta ja seurailinkin ohitsemme kulkevia ihmisiä. 

Söimme lounaan Olde Hansa -ravintolassa. Oli kuin olisi astunut Veljeni Leijonanmieli -kirjaan. Hämärä tunnelmavalaistus, pajupillimusiikkia ja tarjoilijoilla keskiaikaiset vaatteet ja sananparret. Kasvisvaihtoehto oli mainio. En ole koskaan syönyt niin hyvää lanttua. 

Kaupunki oli melkein tyhjä huhtikuisena arkipäivänä. Saimme vaellella rauhassa. Olimme vakuuttuneita, että kulman takaa voi millä hetkellä tahansa tupsahtaa henkilö, jos ei nyt toisesta maailmasta, niin ainakin toiselta vuosisadalta. Löysimme myös Harry Potterista tutun "Talon talojen välissä". 

Kevät

Vaikka edellisen viikon lumisade ei jäänytkään viimeiseksi, ovat kevään merkit huomattavissa luonnossa. Eilen laitoin kumisaappaat jalkaan ja menin ulos auringon paisteeseen. Kahlasin matkallani suuren lätäkön läpi. Oli niin lämmin että otin pipon pois päästä. Pajuissa on jo pajunkissoja ja puut puskevat ensimmäisiä silmuja. Meidän pihalta löytyivät myös ensimmäiset kevätkukat. 

Viimeinen lumisade ja haaveilu

Kevään viimeinen lumisade tuli tiistaina. Hiutaleet olivat isoja ja ja pehmeitä. Hitaasti ne leijailivat alas taivaalta. Lumisateesta huolimatta aurinko paistoi ja tarttui jokaisen hiutaleeseen luoden säihkettä takapihallemme. 

Heräämme nyt kirkkaan kevätauringon paistaessa ennen seitsemää. Aamuun jää paljon aikaa, aikaa ihmetellä kevään etenemistä. Kuistimme yläpuolelle on muodostunut kauniita ja vaarallisen pitkiä jääpuikkoja. Ne loistavat aamuauringon keltaisessa valossa.

Olen hartaasti odottanut lomaani ja mahdollisuutta olla yksin kotona talossa, kun mieheni on kertaamassa ja Sisko on Shanghaissa. Nyt miehelläni on kurkku kipeä ja hän jääkin ehkä kotiin. Suunnitttelemani loma menee uusiksi. Aion kuitenkin pienemmässä mittakaavassa nauttia yksinäisyyden tunteesta. Valitsen yhden kymmenistä teelaaduistani. Keitän pannullisen hyvää kuumaa teetä. Istun juomaan sen rauhassa ja unelmoin kaukaisista paikoista ja toisenlaisista elämistä.