Joulu meni suuressa hötäkässä, rauha on vasta nyt saavutettu.
Parasta oli katsella Pojan innostusta lahjojen avaamisesta.
11.12. kortteja
Kirjoitin joulukortit. Vuoden aikana moni oli muuttanut. Salapoliisina etsin uusia osoitteita. Vanhanaikaset kortit ja tähtitarrat saivat minut iloiselle päälle.
10.12. markkinat
Olin ystäväni P. kanssa ostamassa talvivaatteita pojalle. Kävimme samalla reissulla ihastelemassa Esplanaadinpuiston joulukojuja.
9.12. pipariksi
Kutsuin kylään kolme mammaa ja kolme 1-vuotiasta. Teimme pipareita. Tai lapset siis söivät mahan täyteen piparitaikinaa, eivätkä oikein suostuneet muotteihin. Ensimäinen pellillinen pipareita paloi, kun vahdin poikaa leikeissä, mutta toinen sitten onnistui. Kuvan minusta ja pojasta piparien teossa otti mammaystäväni H.M.
Olin tehnyt aamulla porkkanasosekeiton ja sämpylöitä. Yksi lapsista söi kolme lautasellista ja toiselle maitti koko ruokailuksi sämpylä. Hulina ja vilinä oli aika kovaa, vaikka vaan puolet metrin pituisista osaa kävellä. Yhdessä mammojen kanssa ihmeteltin kuinka isoja meidän vauvoista olikaan tullut. Poika oli oikein tyytyväinen ja nukahti heti vieraiden lähdettyä makoisille päiväunille.
Ps. Tänä vuonna joulublogia olen päivitellyt epäsäännöllisesti. Tarkoituksena on saada joka päivällä jotain. Lukijat olkaa kärsivällisiä!
8.12. ulkona
Laitoin pojan nukkumaan vaunuihin ja lähdin pitkälle kävelylle. Mukaan otin anopin kameran ja tallensin talven kauneutta.
Kävellessäni muistin,
millaista oli vuosi sitten tuoreena äitinä pienen paketin kanssa.
5.12. harmaan paletti
Katsoessani tänään ulos ikkunasta
havahduin kauniisiin harmaan sävyihin rajattuun palettiin.
Valo on täällä niin erilainen;
siniharmaa ja ilman suurta kontrastia.
4.12. Vaaleanpunaista
Rakkaalla ystävälläni oli vauvakutsut. Kattaus ja kukat olivat vaaleanpunaisia. Tulevan kummitädin valitsema vaaleanpunainen hupparikin enteili tyttövauvaa. Söimme kasvislasagnea ja salaattia, todella herkullista Quiche Lorrainea. Jälkiruuaksi oli suussasulavan kevyttä mustaherukkakakkua. Katsoimme raskaana olevan ystäväni P:n omia vaivakuvia ja arvuuttelimme miltä prinsessa tulee näyttämään. Ilta oli todella mukava.
2.12. Pähkinänsärkijä
Naapurimme Berkeleyssä oli laittanut pihan joulukuntoon.
Miellyin tähän puiseen pähkinänsärkijään.
1.12.Koriste
Poika löytää kätköistään valkoisen joulupallon.
Laitan ainoan joulukoristeemme rahapuuhun.
Perinteiden jakamista oman lapseni kanssa.
Joulunodotus on kutkuttavan ihanaa.
rouvailua ja feminismiä
Löysin tänään tienvarresta kirjoja. Berkeleyssä on tapana jättää ulos tavaroita, joita muut voivat ottaa ilmaiseksi.
Feminismin kulmakivi Mary Wollstonecraftin A Vindication of the Rights of Woman herätti mietteitä naisen paikasta. Olen kohdannut viime viikkojen aikana monenlaisia naisia ja äitejä. Kertoessani oman tarinani aina uudelleen uusille ihmisille pohdin millaisen arvomaailman itse esitän. Sanon olevani kotona hoitamassa lastani ja haluavani kasvattaa pienet lapseni itse. Samalla mietin jäänkö kotona sivuun yhteiskunnasta ja luovun oikeuksista, joista muut ovat joutuneet taistelemaan.
Leikkikentällä kohtaan kahdenlaisia naisia lasten kanssa: Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat naiset, jotka ovat tulleet miestensä mukana parin vuoden pituisille pyrähdyksille tänne. Toisen ryhmän muodostavat espanjan kieliset naiset, jotka hoitavat toisten lapsia puhuen lapsille englannin ja espanjan sekoitusta. Kummassakin ryhmässä on tiettyä juurettomuutta ja hetkellisyyttä. En osaa sanoa, onko se surullista vai mahdollisuutta. Nämä naiset jäävät mietityttämään minua.
Poikani käsi hamuaa feminismin kulmakiveä. Oma feminismini on pojan synnyttyä laantunut tutkivaksi ja ihmetteleväksi. Onneksi sain mukaani myös Chick Thing- kirjan. Eräänlaisen tasapainottavat elementin Wollstonecraftin vakavuudelle. Kirjassa juhlitaan tyttökavereita, siis naisten välistä ystävyyttä. Lukiessani kirjaa muistelen omia rakkaita ystäviäni ja kaikkea hauskaa mitä olen kokenut heidän kanssaan.
Feminismin kulmakivi Mary Wollstonecraftin A Vindication of the Rights of Woman herätti mietteitä naisen paikasta. Olen kohdannut viime viikkojen aikana monenlaisia naisia ja äitejä. Kertoessani oman tarinani aina uudelleen uusille ihmisille pohdin millaisen arvomaailman itse esitän. Sanon olevani kotona hoitamassa lastani ja haluavani kasvattaa pienet lapseni itse. Samalla mietin jäänkö kotona sivuun yhteiskunnasta ja luovun oikeuksista, joista muut ovat joutuneet taistelemaan.
Leikkikentällä kohtaan kahdenlaisia naisia lasten kanssa: Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat naiset, jotka ovat tulleet miestensä mukana parin vuoden pituisille pyrähdyksille tänne. Toisen ryhmän muodostavat espanjan kieliset naiset, jotka hoitavat toisten lapsia puhuen lapsille englannin ja espanjan sekoitusta. Kummassakin ryhmässä on tiettyä juurettomuutta ja hetkellisyyttä. En osaa sanoa, onko se surullista vai mahdollisuutta. Nämä naiset jäävät mietityttämään minua.
Poikani käsi hamuaa feminismin kulmakiveä. Oma feminismini on pojan synnyttyä laantunut tutkivaksi ja ihmetteleväksi. Onneksi sain mukaani myös Chick Thing- kirjan. Eräänlaisen tasapainottavat elementin Wollstonecraftin vakavuudelle. Kirjassa juhlitaan tyttökavereita, siis naisten välistä ystävyyttä. Lukiessani kirjaa muistelen omia rakkaita ystäviäni ja kaikkea hauskaa mitä olen kokenut heidän kanssaan.
lounas
Kävin lounaalla ihanassa paikassa.Join kylmää jasminteetä
ja nautin sisäpihan hiljaisuudesta.
Pihallamme
Pihallamme on kolibreille tarkoitettu punainen mesimalja.
Ulko-oveamme vartio possu,josta poika on hyvin kiinnostunut.
Pihallemme on juuri puhjennut uusi pensas kukkimaan.
Ostoksia
Kävin tänään yksin ostoksilla SF:ssä. Istuin puistossa syömässä lounasta. Puiston laidalla oli kirjakauppa, josta ostin valokuvakirjan amerikkalaisista. Kävimme aikaisemmin SFMOMA:ssa ja mukaan piti saada Henri Cartier-Bresssonin kuvaama nuori Truman Capote. Olen iltaisin lueskellut Kazuo Ishiguron novelleja, kauniita ja haikeita.
Kävin myös vaatekaupoissa. Gap:stä mukaan otin tyttöjen tyllihameen. Pojalle löysin viimein siistit talvihousut hassusta pienestä lastenvaatekaupasta, jossa soi joululaulut ja myyjällä oli keittiöessu päällä. Itselleni ostin kauan himoitsemani punaisen hameen ja ihanan talvipipon Anthropologie-kaupasta. Ihastuin kaupan hienoihin ja erikoisiin vaatteisiin, mutta myös tunnelma oli todella kiva. Vaatteiden lisäksi kaupassa myytiin kaikenlaista kotiin. Ympärilläni oli tuoksuja ja hyvää musiikkia.
Pojalle olemme ostaneet yhden kirjan, lounasrasian ja sorminukkekilpikonnan. Kilpikonnan löysimme todellisesta turistirysästä. Kilpikonna on mitä mainion matkalelu. Houkuttelemme sillä pojan syömään. Poika syöttää kilpikonnaa ja samalla huomaamattaan syö itse.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
