Näytetään tekstit, joissa on tunniste rouvailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rouvailu. Näytä kaikki tekstit

rouvailua ja feminismiä


Löysin tänään tienvarresta kirjoja. Berkeleyssä on tapana jättää ulos tavaroita, joita muut voivat ottaa ilmaiseksi.

Feminismin kulmakivi Mary Wollstonecraftin A Vindication of the Rights of Woman herätti mietteitä naisen paikasta. Olen kohdannut viime viikkojen aikana monenlaisia naisia ja äitejä. Kertoessani oman tarinani aina uudelleen uusille ihmisille pohdin millaisen arvomaailman itse esitän. Sanon olevani kotona hoitamassa lastani ja haluavani kasvattaa pienet lapseni itse. Samalla mietin jäänkö kotona sivuun yhteiskunnasta ja luovun oikeuksista, joista muut ovat joutuneet taistelemaan.

Leikkikentällä kohtaan kahdenlaisia naisia lasten kanssa: Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat naiset, jotka ovat tulleet miestensä mukana parin vuoden pituisille pyrähdyksille tänne. Toisen ryhmän muodostavat espanjan kieliset naiset, jotka hoitavat toisten lapsia puhuen lapsille englannin ja espanjan sekoitusta. Kummassakin ryhmässä on tiettyä juurettomuutta ja hetkellisyyttä. En osaa sanoa, onko se surullista vai mahdollisuutta. Nämä naiset jäävät mietityttämään minua.

Poikani käsi hamuaa feminismin kulmakiveä. Oma feminismini on pojan synnyttyä laantunut tutkivaksi ja ihmetteleväksi. Onneksi sain mukaani myös Chick Thing- kirjan. Eräänlaisen tasapainottavat elementin Wollstonecraftin vakavuudelle. Kirjassa juhlitaan tyttökavereita, siis naisten välistä ystävyyttä. Lukiessani kirjaa muistelen omia rakkaita ystäviäni ja kaikkea hauskaa mitä olen kokenut heidän kanssaan.

aika

Laitoin nämä töppöset jalkaan Naistenklinikalla melkein vuosi sitten.
Tunsin itseni hienoksi naiseksi sairaalan kaavusta huolimatta, koska tossut olivat jalassani.

Sain vihdoin haettua mummoni lampun.
Lamppu on pieni aikamatka 70-luvulle.

Mukaan otin myös mummon englantilaisen teekupin.
En nähnyt mummon koskaan juovan kupista. Ehkä hän joi siitä vain ollessaan yksin.
Kuppi on mummoni salainen elämä.
Muistoesine Englannin matkasta, josta minä en tiennyt mitään.

maalausta ja ämpäri

Olimme naapurin Rouvan kanssa lukeneet lasten värikylvyistä. Innostuneina istutimme lapsemme mansikan ja mustikan viereen. Lapset sotkivat aikansa, mutta suurta kuvataiteellista herätystä en huomannut kumpaisessakaan. Ihanaa lapsista oli, kun ripottelin kaurahiutaleita vielä sotkuun lisäksi.
Yhtä hauskaa kuin värikylpy oli istua ämpärissä.
Seuraavan kerran otamme ulos ammeet ja saippuakuplatarvikkeet.

matto

Saatiin ostettua Pojan huoneeseen matto.
Valitsimme vihreän ympyrän muotoisen maton,
jolla voi leikkiä pikku-ukoilla tai autoilla.

Pehmuste tuoliin

Poika istuu ensimmäisiä kertoja syöttötuolissa. Tuoli on vielä hivenen liian iso. Tein pojalle syöttötuoliin pehmusteen vanhasta lastenpatjasta ja verhojemme jämäpalasta.

rentoa

Viime päivinä paistanut aurinko on saanut Pojan tajuamaan oman varjonsa.
Me makoillaan ja tisutellaan Pojan kanssa paljon.
Minä luen kirjoja ja Poika tuhisee vieressä.

Syksyn satoa

Mustaherukat ovat kypsyneet pensaissamme. Keräsin viime viikolla herukoita pakkaseen ja osasta tein hilloa. Laitoin vain vähän hillosokeria ja hillo jäikin mukavan kirpeäksi. Olemme kotona syöneet mustaherukkahilloani jo puuron kanssa. Yhdistelmä on mitä mainioin. 
Leivoin mustaherukkamuffinsseja jälkiruuaksi mieheni sisaruksille, kun he tulivat syömään luoksemme viime viikonloppuna. Muffinssit maistuivat vaniljakastikkeen kera niillekin, joiden lempimarja mustaherukka ei ollut. Vähän aikaa sitten tein pienen erän mustaherukkamuffinsseja ystävälleni ja hänen miehelleen hääaamiaiseksi. Laitan muffinssitaikinaani yleensä ruisjauhoja. Mustaherukkamuffinssieni todellinen salaisuus on kuitenkin ripaus kardemummaa taikinassa. 
Joka aamu katson ikkunastani ulos ja tähyilen ovatko omenat jo tarpeeksi isoja poimittaviksi. Syömisen lisäksi odotan että pääsen tekemään omenoista kahdenlaista hilloketta. Osan omenoista keitän ánaturel vauvalle ja laitan soseen pienissä annoksissa pakkaseen. Toisen omenaerän keitän hilloksi aikuiseen maakuun appelsiiniliköörillä terästettynä. Jälkimmäinen omenahillo sopii mitä mainioimmin vohveleiden kanssa nautittavaksi. 

pitsisukkahousut

Ystäväni J tuli käymään ja toi tuliaislahjaksi minulle tällaiset pitsiset sukkahousut. Pitsiset ihanuudet toivat mieleen lapsuuden joulujuhlat ja rimpsumekot. Koin varsinaisen Marcel Proust/madelein-leivos hetken: Kaikki lapsuuden muistot tulvivat vain mieleeni. Puin sukkahousut heti seuraavana päivänä päälle yhdessä kellohameen kanssa.

Korjauksia olohuoneeseen

Haluaisin että olisi jo kesä tai ainakin kevät. Koska en voi vielä istuttaa puutarhaani, enkä edes oikein vaihtaa kukille multia, päätän kohentaa olohuonettamme toisella tavalla. Koiralla on pesupäivä tänään ja niinpä päätän pestä myös koiran tuoksuiset sohvanpäälliset ja tyynyt.
Huomaa kuvassa siisti koira ja siistit päälliset! Heitin ronskisti punaiset ja oranssit tyynyt samaan pyykkikoneelliseen. Hieman hirvityn, kun ne punaset sitten värjääävätkin anopin oransseja tyynyjä.

Mutta kun silitettyäni tyynyt ja käännettyäni pahimmat kohdat näkymättömiin, on lopputulos varsin kelvollinen. Onneksi en ollut laittanut oranssin italiatuolin päällistä pesukoneeseen vaan vien sen pesulaan.Korjaan italiatuolin revenneen sisuksen. Toivottavasti se nyt kestää ainakin vähän aikaa. Olen tyytyväinen aikaansaannoksiini. Olohuoneemme näyttää paremmalta ja en ostanut mitään uutta ja turhaa.