Syksyn satoa

Mustaherukat ovat kypsyneet pensaissamme. Keräsin viime viikolla herukoita pakkaseen ja osasta tein hilloa. Laitoin vain vähän hillosokeria ja hillo jäikin mukavan kirpeäksi. Olemme kotona syöneet mustaherukkahilloani jo puuron kanssa. Yhdistelmä on mitä mainioin. 
Leivoin mustaherukkamuffinsseja jälkiruuaksi mieheni sisaruksille, kun he tulivat syömään luoksemme viime viikonloppuna. Muffinssit maistuivat vaniljakastikkeen kera niillekin, joiden lempimarja mustaherukka ei ollut. Vähän aikaa sitten tein pienen erän mustaherukkamuffinsseja ystävälleni ja hänen miehelleen hääaamiaiseksi. Laitan muffinssitaikinaani yleensä ruisjauhoja. Mustaherukkamuffinssieni todellinen salaisuus on kuitenkin ripaus kardemummaa taikinassa. 
Joka aamu katson ikkunastani ulos ja tähyilen ovatko omenat jo tarpeeksi isoja poimittaviksi. Syömisen lisäksi odotan että pääsen tekemään omenoista kahdenlaista hilloketta. Osan omenoista keitän ánaturel vauvalle ja laitan soseen pienissä annoksissa pakkaseen. Toisen omenaerän keitän hilloksi aikuiseen maakuun appelsiiniliköörillä terästettynä. Jälkimmäinen omenahillo sopii mitä mainioimmin vohveleiden kanssa nautittavaksi. 

Äitiyspakkaus

Olin saanut alkuviiikosta Kelalta lapun että äitiysavustukseni oli hyväksytty. Eilen sitten postissa tuli paketti, no se Äitiyspaketti. Sanoin miehelleni, että on melkein niinkuin joulu. 
Sisältä paljastui ihka ihania minityypin vaatteita, kestovaippoja ja muuta tarpeellista. Pienet lapaset olivat valmiina, ettei vauva sitten raavi itseään huitoessaan. Mukana tuli myös paljon oppaita ja neuvoja vauvan kanssa olemiseen. Ensimmäistä kertaa tuli tunne, että miten selviän tästä vastuusta. Lohdutin itseäni ajattelemalla huoleni olevan ensimmäisiä äitiyden merkkejä.