Puin Pojan ja itseni ruskeaan ja valkoiseen. Kaulaani ripustin mummolta rippilahjaksi saamani meripihkakorun. Kohta lähdemme äitini luokse kuuntelemaan joulurauhan julistusta. Ehkä rauha tavoittaa sitten minutkin.
23.12. joulukoriste
22.12 hääpäivä
Tänään oli meidän ensimmäinen hääpäivämme. Minä kävin kampaajalla ja tapasimme Miehen kanssa Herttoniemen asemalla. Hänellä oli minulle kimppu valkoisia ruusuja. Kävelimme yhdessä lumipyryssä Il Faron, Herttoniemenrannassa sijaitsevaan ravintolaan.
Söimme todella hyvää välimerellistä ruokaa. Poika oli kanssamme ravintolassa ja hereillä, mutta käyttäytyi niin kiltisti, että hääpäivän romanttinen illallinen oli juuri täydellinen näin. Saimme ravintolan viimeiset pannacotat mukaan kotiin.
21.12. Timo-tonttu
20.12. pakkasta pakoon
18.12. naapurin kuusi
Tänään oli taas niin paljon pakkasta ettemme päässeet ulos. Katselemme ikkunasta naapuripihan kuusta. Viileys tuntuu ryömivän sisällekin kaikista koloista ja ikkunoista.
Kotona laitan teeveden tulemaan ja syön eilen leivottua taatelikakkua. Mies tulee tänään takaisin työmatkalta. Pojan nuha on hellittänyt. Odotan lauantaita.
17.12. lahjat
15.12. karhunpoika sairastaa
12.12. joulukortit
11.12. kaukaisen maan tietäjät
Sain haltuuni nämä teerasiat eilen. Anoppini shanghailainen ystävä oli ostanut ne Lontoosta käydessään siellä. Teepurkkien sisältö on siis ehkäpä matkustanut Kiinasta Englantiin ja takaisin Kiinaan päätyäkseen lopulta Helsinkiin. Luulen, että ne katsovat nenänvarttansa pitkin Liptonin pussiteetä kaapissani. Ovathan ne nähneet paljon enemmän maailmasta.
9.12. tukkoinen aamu
8.12. perinteiden luominen
Viime tapaninpäivänä olin tätini luona Degerbyssä. Kirkas lumeton päivä muuttui illaksi. Mieli tekee tänäkin jouluna mennä sinne. Tädin koti muistuttaa tunnelmaltaan mummolaani.
Tänä vuonna olemme aattona päivällä äitini luona, mutta illaksi tulemme kotiin. Ehkä voisimme juoda omassa kotona rauhassa glögit ja avata lahjat. Aloitamme pienestä omat jouluperinteemme; minun, miehen ja vauvan.
7.12. vauvan kanssa kotona
6.12. joulukukkia
5.12. nimiäiset
Meillä oli nimiäiset lauantaina. Laitoin pöydän koreaksi valkoisilla kukilla. Servietit olivat punaiset samoin kuin kuvan maljakko. Pienemmässä maljakossa on napakimppu, jonka saimme anopilta. Olimme kutsuneet kummankin sukulaisia juhlaan. Laulettiin Ihme ja kumma sekä Lapin äidin kehtolaulu. Minä pidin puheen. Jännitti kovasti nämä ensimmäiset omat sukujuhlat. Meiltä jäi kokonainen suklaakakku yli. Soitan muutamalle kaverille, jos he haluaisivat tulla syömään kakkua ja juomaan teetä.
2.12. Tunnelmaan virittäytyminen
1.12. Joulukalenteri
Aloitan tänään oman joulukalenterini Kotikutoisiin kuviin.
Ostan joka vuosi partiolaisten joulukalenterin. Tänä vuonna jäi melkein ostamatta. Olimme sunnuntaina appivanhempieni luona kylässä ja anoppini muisti, että kirkolla oli partiolaisten myyjäiset. Päätimme lähteä käymään ja anoppi ehdotti, että minä ajaisin. En ollut ajanut sitten inssin. Vakaata 20km/h vauhtia sitten vaapuimme kirkolle juuri ajoissa saamaan vielä joulukalenterin. Autolla ajamisesta jäi ihan voittajafiilis. Syynä saattoi olla kyllä kärsivällinen anoppini, joka antoi ohjeita eikä hermostunut edes kun auto sammui ylämäkeen.
sininen uni
Meidän makuuhuoneessa on kirkkaan sininen maaliseinä, eräänlainen sängynpääty. Kreikkalaisten hohtavan valkoisten talojen syvän sininen väri oli mieheni idea. Olin raketanut valkoiset mdf-hyllyt näyttelyäni varten ja nyt ne toimivat hyvin tyylikkäinä valkoisina yöpöytinä. Keltaisen lampun löysimme Kalliosta eräästä lamppuliikkeestä. Oikeasti tangossa kuuluisi olla kaksi lamppua mutta toisesta puuttuu mutteri. Lamppu toimii kuitenkin mainiosti näin. Vihreät tyynyt olen löytänyt Mokosta kalliilla ja siniset tyynyt ostin Sisustus Nallesta viime kesänä halvalla. Pidän makuuhuoneen raikkaasta ja selkeästä värimaailmasta.
Omalla puolellani yölamppuna toimii appivanhempien asunnosta mukaan kulkeutunut maapallo. Usein imettäessäni vauvaa katselen eteläistä pallonpuoliskoa ja haaveilen matkoista Polyneesiaan tai Tongaan. Maapallon valo valaisee koko yön. Herään sinertävässä valossa taas ensi yönäkin syöttämään lastani.
katumuschiliä
Satoa chilipuusta, jonka sain mieheltäni. Sain puun lepyttelylahjaksi erään baari-illan jälkeen. Mies oli unohtanut ilmoittaa jäävänsä yöksi kaverille ja hipsi vasta aamulla kotiin. Onneksi chilit ovat kuivahtaneet, sillä vauva ei tykkää chiliäidinmaidosta. Laitan chilin listaan asioista, joista nautin sitten myöhemmin.
Tänään oli ihana kuulas päivä. Kävimme pitkällä kävelyllä kolmistaan. Otin kuvan tupaantuliasorkideastani. Kukka piirtyy negatiivin tapaan kirkasta taustaa vasten.
Ihana uni
Syksyn satoa
Mustaherukat ovat kypsyneet pensaissamme. Keräsin viime viikolla herukoita pakkaseen ja osasta tein hilloa. Laitoin vain vähän hillosokeria ja hillo jäikin mukavan kirpeäksi. Olemme kotona syöneet mustaherukkahilloani jo puuron kanssa. Yhdistelmä on mitä mainioin.
Leivoin mustaherukkamuffinsseja jälkiruuaksi mieheni sisaruksille, kun he tulivat syömään luoksemme viime viikonloppuna. Muffinssit maistuivat vaniljakastikkeen kera niillekin, joiden lempimarja mustaherukka ei ollut. Vähän aikaa sitten tein pienen erän mustaherukkamuffinsseja ystävälleni ja hänen miehelleen hääaamiaiseksi. Laitan muffinssitaikinaani yleensä ruisjauhoja. Mustaherukkamuffinssieni todellinen salaisuus on kuitenkin ripaus kardemummaa taikinassa.
Joka aamu katson ikkunastani ulos ja tähyilen ovatko omenat jo tarpeeksi isoja poimittaviksi. Syömisen lisäksi odotan että pääsen tekemään omenoista kahdenlaista hilloketta. Osan omenoista keitän ánaturel vauvalle ja laitan soseen pienissä annoksissa pakkaseen. Toisen omenaerän keitän hilloksi aikuiseen maakuun appelsiiniliköörillä terästettynä. Jälkimmäinen omenahillo sopii mitä mainioimmin vohveleiden kanssa nautittavaksi.
Äitiyspakkaus
Olin saanut alkuviiikosta Kelalta lapun että äitiysavustukseni oli hyväksytty. Eilen sitten postissa tuli paketti, no se Äitiyspaketti. Sanoin miehelleni, että on melkein niinkuin joulu.
Sisältä paljastui ihka ihania minityypin vaatteita, kestovaippoja ja muuta tarpeellista. Pienet lapaset olivat valmiina, ettei vauva sitten raavi itseään huitoessaan. Mukana tuli myös paljon oppaita ja neuvoja vauvan kanssa olemiseen. Ensimmäistä kertaa tuli tunne, että miten selviän tästä vastuusta. Lohdutin itseäni ajattelemalla huoleni olevan ensimmäisiä äitiyden merkkejä.
Sambamehiläinen
Osallistuin lauantaina sambakarnevaaleihin. Meidän ala oli mehiläiset. Mieheni on ottanut tämän kuvan, jossa poseeraan ylpeänä ja valmiina sambaamaan. Oli samanaikaisesti pelottavaa ja ihanaa esiintyä niin suurelle yleisölle. Minulla oli silmissä pitkät irtoripset, joihin tottuminen vei aikansa. Näytän kuvassa hieman hupaisalta; tarmokkaalta ja hupsulta samaan aikaan. Olen tyytyväinen että näin kuvat vasta nyt. Karnevaaleissa olin täynnä luottamusta omasta viehkoudestani.
Kesän kynnyksellä
Lahjoja ja yllätyksiä
Minulla oli viime tiistaina syntymäpäivä. Olin saanut postissa paketin ja äiti oli jättänyt minulle lahjan työpaikalle. Heräsin, keitin itselleni kupin teetä ja avasin ihanassa hiljaisuudessa lahjat. Jan oli lähettänyt minulle kauniin muistikirjan ja hauskan kirjeen. Äidiltä sain lahjaksi venäjänkielen kirjat, koska jatkamme yhdessä syksyllä kielen opiskelua.
Odotin koko aamun, että mieheni toisi aamupalaa ja lahjoja, tai edes onnittelisi minua. Mutta se vaan höpötti omiaan. Mieheni oli unohtanut syntymäpäiväni! Menin töihin ja yritin vakuuttaa itselleni, että olin jo niin iso tyttö, etten tarvitse muistamista ja lahjoja. Kun tulin kotiin miestä ei näkynyt missään.
Viimein mies tuli kotiin. Pusipusi, hyvää syntymäpäivää!! Olihan se unohtanut aamulla, mutta lahjat oli ostettu jo aikaisemmin. Kaksi kiinnostavaa kirjaa. Syntymäpäivä oli siis täynnä draamaa. Kaikkein yllättävimmät ja ihanat lahjat sain kuitenkin sattumalta. Huonekasvini päätti ruveta kukkimaan. Tiistaina tunsin myös ensimmäisen kerran varmasti BörjeUrsan liikkeet.
Vauva
Olen raskaana ja meille tulee lokakuussa pieni BörjeUrsa. Vain näin totaalisen imelällä kuvalla sain kerrottua kuinka iloinen olen asiasta ja kuinka paljon odotan tämän uuden ihmisen tapaamista. Työkaverini Camilla muotoili minulle miniBörjeUrsan. Aivan on näköinen. Noin BörjeUrsa heilutti kättään myös ultrassa.
Lapsuuteni Jyväskylä
Olen käymässä Jyväskylässä, tapaamassa isovanhempiani. Kevät on vasta alkamassa ja ensimmäiset hennot voikukat pyrkivät esiin. Jyväskylä on lapsuuteni kaupunki. Olen syntynyt täällä. Vaikka muutimme kaupungista pois, vietin kaikki lapsuuteni kesät täällä. Jyväskylä on muuttunut paljon, mutta täältä löytyy vielä vanhoja paikkoja.
En muista tarkkaan onko se ihana nakkikioski tämä nakkikioski vai joku toinen. Haimme makkaraperunoita nakkikioskilta saapuessamme myöhään perjantai-iltaisin Jyväskylään. Muista helposti tuoksun ja karnevaalijuhlan tunnun, kun törsäsimme näin roskaruokaan. Minun leukani tuskin ylettyi tiskille. Tiirailin makkaraperunoiden tekoprosessia. Söimme ruuat usein heti paikanpäällä muovisilla haarukoilla. Annoksen päällä oli aina paljon ketsuppia. Nakkikioskiin liittyy toinen muisto. Muistan kuinka äiti kertoi että me saamme oman väritelevision kotiin. Elämä ei voinut tuntua sujuvan paremmin: väritelevisio ja makkaraperunoita.
Jyväskylään liittyy mielessäni vahvasti sekä häät että hautajaiset. Käyn mielelläni hautausmaalla katsomassa isäni hautaa. Pohdin siinä seisoessani ajan kulumista: Kuinka minä olen kohta vanhempi kuin isäni. Kuvittelen myös millainen elämä hänellä oli. Lapsuuteni muistot ovat hämärtyneet. Joudun paljon paikkailemaan muiden kertomuksilla ja omalla mielikuvituksellani kuvaa isästäni.
Parkkipaikka on tärkeä muistoissani. Tänne mummoni kerrostalon taakse ajoimme aina kitsaasti käynnistyvän automme. Tältä parkkipaikalta isäni tuli aina hakemaan minut. Juoksin häntä vastaan ja meidän viikonloppumme alkoi.
Tuomiojärvessä olen oppinut uimaan. Tuolla kaukana siintää saari, jonne soudimme uimaan. Saaren hiekkarannan vedestä, paikasta jonka vain sellainen joka tietää, löytää kiven, jonka päälle nousemalla on muita paljon suurempi. Tällä rannalla muistan aivan pienenä olleeni äitini kanssa. Muistan hiekan joutumisen vaatteisiini. En tiedä enää muistanko sen vai onko äitini vain kertonut siitä minulle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)