Poikani on ollut enkelimäisen kiltti, vaikka en uskokaan lapsien kiltteyteen. Eilen omakuvani täydellisenä äitinä kuitenkin särkyi. Kehoitin poikaa viemään kahvilassa mukin takaisin myyjätädille. Poika kiikuttikin mukin aivan myyjän eteen ja heitti sen kaikella puolitoistavuotiaan voimallaan lattialle. Muki meni tietenkin pirstaleiksi. Tunsin itseni idiootiksi. Kuka vanhempi antaa pienelle lapselle näin vaikean vapaat kädet!
Tästä alkaa pitkä matka todelliseen äitiyteen. Olen itse nimittänyt pienenä ollessani kiukkuinen omaa äitiäni avaruuden tyhmimmäksi äidiksi. Äitini vaan myhäilee nyt; kaikki tulee korkojen kanssa takaisin. Kuvassa on maailman söpöin tuhma avaruudenvalloittaja.
