Sain idean lähteä tapaamaan ystävääni J:tä Geneveen. Järvi oli kirkas turkoosin sininen. Aurinko paistoi koko ajan. Pärjäsin hyvin hellemekoissa.
Saavuin kaupunkiin Sveitsin kansallispäivänä. Aamulla vanhan kaupungin kujat olivat aivan tyhjät. Moni paikka oli klassisen romanttinen, aivan kuin postikortista.
Uimme Geneve-järvessä katsellen purjeveneitä ja vuoria. Vesipulloni täytin kuumuudessa aina Eau Portable- juomalähteen kohdalla.
Kävin kasvitieteellisessä puutarhassa. Puutarhat ovat parhaita retkikohteita kaupungissa. Niissä voi hengähtää ja syödä välipalaa, katsella ihmisiä ja kasveja. Puutarhassa oli suurrealistinen karuselli. Ihan harmitti, ettei Poika ollut mukana, niin en kehdannut kokeilla.
Kaikkialla Genevessä juhlittiin kirjailija-filosofi Jean-Jacques Russeauta. Kasvitieteellisessä puutarhassa oli hänelle omistettu mökki. Kaupunki tuntui arvostavan tieteitä, keskustelua ja pohdiskelua. Matkustaessani yksin minullekin jäi aikaa pohdiskeluun. Ajatukseni pyörivät suurimmaksi osaksi tulevassa muutossa. Genevessä muistin taas minkälaista on sopeutua ulkomaille.
Kävin J:n kanssa YK:n päämajassa. Talo oli hulvattoman iso ja tyhjillään muistutti kuninkaan palatsia. Vaikuttavaa oli ajatus että siellä oikeasti ratkaistaan kysymyksiä sodista ja monien ihmisten kohtaloista. Kaunein taideteos oli katosta roikkuva maalaus jonka oli tehnyt Miquel Barcelo.
Geneve oli täynnä hienoja kauppoja. Louis Vuittonin ikkunat olivat itsessään taideteoksia. Minä asioin torimyyjien, leipureiden ja kahvilan pitäjien kanssa, tietenkin ranskaksi. Ymmärsin yllättävän paljon, mutta sanavarastoni koostui fraasista: "Haluausin...." ja ilmeekkäästä Non ja Ouin käytöstä. Lopuksi aina toistin Merci ja Au Revoir.
