Viime viikolla tapahtui paljon. Mieheni siskon kirjoitukset olivat lopuillaan ja anoppini ja appeni olivat kylässä Shanghaista. Lisäksi tein ylimääräisiä hommia töihinkin. Olemme heränneet mieheni kanssa nyt säännölliseti kuuden jälkeen, kun aurinko on paistanut niin kauniisti. Päätinkin nyt ennen töihin menoa kirjoittaa blogiin.
Aina vähän jännittää kun appivanhemmat tulevat kylään, varsinkin nyt kun asumme heidän talossaan. Ihan turhaahan sitä jännittää kaikki meni mukavasti. Kun olimme viime syksynä heidän luonaan Shanghaissa toin mukanani Suomeen pari todella hyvää teelaatua. Tällä kertaa sain anopiltani lahjaksi uutta teelaatua. En ole ehtinyt vielä maistaa, mutta rasia on valtaisan kaunis ja tuo eksoottisen häivähdyksen keittiömme sisustukseen.
Miehelläni on veli ja kaksi siskoa. Siskokset olivat jo keskenään unelmoineet anoppini täydellisestä lasagnesta. Anoppini tuli tekemään ihanuutta meille keskiviikkona päivällä. Tarkkailin hänen toimintaansa selvittääkseni täydellisen lasagnen arvoituksen. Reseptin salaisuus näytti olevan mustaleima emmentaal-juusto, joka antoi rasvaiselle kokonaisuudelle terää. Lisäksi luulen lasagneen sekoittuneen aimo annnos rakkautta, mikä teki siitä erikoisen hyvän. 
Koko perhe kokoontuikin syömään illalla mamman laittamaa lasagnea meille. Minulla oli iltavuoro töissä, mutta sain kuitenkin osan ilosta ja kastikkeesta.
Miehelläni on veli ja kaksi siskoa. Siskokset olivat jo keskenään unelmoineet anoppini täydellisestä lasagnesta. Anoppini tuli tekemään ihanuutta meille keskiviikkona päivällä. Tarkkailin hänen toimintaansa selvittääkseni täydellisen lasagnen arvoituksen. Reseptin salaisuus näytti olevan mustaleima emmentaal-juusto, joka antoi rasvaiselle kokonaisuudelle terää. Lisäksi luulen lasagneen sekoittuneen aimo annnos rakkautta, mikä teki siitä erikoisen hyvän. 
Koko perhe kokoontuikin syömään illalla mamman laittamaa lasagnea meille. Minulla oli iltavuoro töissä, mutta sain kuitenkin osan ilosta ja kastikkeesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti