Lahjoja ja yllätyksiä

Minulla oli viime tiistaina syntymäpäivä. Olin saanut postissa paketin ja äiti oli jättänyt minulle lahjan työpaikalle. Heräsin, keitin itselleni kupin teetä ja avasin ihanassa hiljaisuudessa lahjat. Jan oli lähettänyt minulle kauniin muistikirjan ja hauskan kirjeen. Äidiltä sain lahjaksi venäjänkielen kirjat, koska jatkamme yhdessä syksyllä kielen opiskelua. 
Odotin koko aamun, että mieheni toisi aamupalaa ja lahjoja, tai edes onnittelisi minua. Mutta se vaan höpötti omiaan. Mieheni oli unohtanut syntymäpäiväni! Menin töihin ja yritin vakuuttaa itselleni, että olin jo niin iso tyttö, etten tarvitse muistamista ja lahjoja. Kun tulin kotiin miestä ei näkynyt missään. 
Viimein mies tuli kotiin. Pusipusi, hyvää syntymäpäivää!! Olihan se unohtanut aamulla, mutta lahjat oli ostettu jo aikaisemmin. Kaksi kiinnostavaa kirjaa. Syntymäpäivä oli siis täynnä draamaa. Kaikkein yllättävimmät ja ihanat lahjat sain kuitenkin sattumalta. Huonekasvini päätti ruveta kukkimaan. Tiistaina tunsin myös ensimmäisen kerran varmasti BörjeUrsan liikkeet. 

Vauva

Olen raskaana ja meille tulee lokakuussa pieni BörjeUrsa. Vain näin totaalisen imelällä kuvalla sain kerrottua kuinka iloinen olen asiasta ja kuinka paljon odotan tämän uuden ihmisen tapaamista. Työkaverini Camilla muotoili minulle miniBörjeUrsan. Aivan on näköinen. Noin BörjeUrsa heilutti kättään myös ultrassa.

Lapsuuteni Jyväskylä

Olen käymässä Jyväskylässä, tapaamassa isovanhempiani. Kevät on vasta alkamassa ja ensimmäiset hennot voikukat pyrkivät esiin.  Jyväskylä on lapsuuteni kaupunki. Olen syntynyt täällä. Vaikka muutimme kaupungista pois, vietin kaikki lapsuuteni kesät täällä. Jyväskylä on muuttunut paljon, mutta täältä löytyy vielä vanhoja paikkoja.
En muista tarkkaan onko se ihana nakkikioski tämä nakkikioski vai joku toinen. Haimme makkaraperunoita nakkikioskilta saapuessamme myöhään perjantai-iltaisin Jyväskylään. Muista helposti tuoksun ja karnevaalijuhlan tunnun, kun törsäsimme näin roskaruokaan. Minun leukani tuskin ylettyi tiskille. Tiirailin makkaraperunoiden tekoprosessia. Söimme ruuat usein heti paikanpäällä muovisilla haarukoilla. Annoksen päällä oli aina paljon ketsuppia. Nakkikioskiin liittyy toinen muisto. Muistan kuinka äiti kertoi että me saamme oman väritelevision kotiin. Elämä ei voinut tuntua sujuvan paremmin: väritelevisio ja makkaraperunoita.  
Jyväskylään liittyy mielessäni vahvasti sekä häät että hautajaiset. Käyn mielelläni hautausmaalla katsomassa isäni hautaa. Pohdin siinä seisoessani ajan kulumista: Kuinka minä olen kohta vanhempi kuin isäni. Kuvittelen myös millainen elämä hänellä oli. Lapsuuteni muistot ovat hämärtyneet. Joudun paljon paikkailemaan muiden kertomuksilla ja omalla mielikuvituksellani kuvaa isästäni.  
Parkkipaikka on tärkeä muistoissani. Tänne mummoni kerrostalon taakse ajoimme aina kitsaasti käynnistyvän automme. Tältä parkkipaikalta isäni tuli aina hakemaan minut. Juoksin häntä vastaan ja meidän viikonloppumme alkoi.

Tuomiojärvessä olen oppinut uimaan. Tuolla kaukana siintää saari, jonne soudimme uimaan. Saaren hiekkarannan vedestä, paikasta jonka vain sellainen joka tietää, löytää kiven, jonka päälle nousemalla on muita paljon suurempi. Tällä rannalla muistan aivan pienenä olleeni äitini kanssa. Muistan hiekan joutumisen vaatteisiini. En tiedä enää muistanko sen vai onko äitini vain kertonut siitä minulle.