Löysin työhuoneelta Anna Wahlgrenin Lapsikirjan. Annoin sen kälylleni iltalukemiseksi. Wahlgren opastaa kirjassaan vanhempia jämpteiksi ja avoimiksi kasvattajiksi. (Ideaali jota on välillä vaikea toteuttaa.) Kirjan paras lapsenkasvatusneuvo on; että yhden kerta voi sallia mitä tahansa, mutta kaksi kertaa on jo tapa.
Aloin lukemaan Jo Nesbo Panssarisydäntä, koska pidän dekkareista. Kirja oli kuitenkin liian yksityiskohtiin menevän väkivaltainen. Minun piti lopettaa se kesken, vaikka nautinkin Nesbon Norja kuvauksista. Sen sijaan olen hurahtanut Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse-romaaneihin. Kirjat ovat dekkaireita ja niissäkin on paljon tappamista, mutta toisaalta aihe ei oli kovin realistinen. Ei tunnu yhtään niin pahalta kun keijut ja vamppyyrit räjähtelevät. Ne ovat kovin (ihanan) kevyttä luettavaa.
Rauhaisan lukuhetken saan usein Pojan nukahdettua päiväunille. Näissä kuvissa Pojalla on hellyttävästi sukat aivan makkaralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti