Pyörällä

Poika ajoi tänään ensimmäistä kertaa ulkona pyörällä.
Voi sitä riemua ja vauhtia!

"Tikru"

Maalasimme yhdessä vesiväreillä.
Yritin opettaa miten sekoitetaan vihreää, oranssia ja violettia.
Maalauksia syntyi useita viidessä minuutissa.
Lopuksi maalaus meni ruskean sävyiseksi sormimaalaukseksi.

"Tassut"

Metsäkerhossa

Olemme Maria Karikoski-Laineen pitämässä MLL:n Metsäkerhossa. Joka perjantai marssimme metsään, säällä kuin säällä. Viime perjantaina oli ihana auringonpaiste ja pikkupakkanen. Poika maalaisi innolla tekemiämme lumiveistoksia vesivärilitkulla. En ole todellakaan itse mikään samoilija. Liikumme vain lähimetsässä ja onnekseni kaksivuotiaat eivät muutenkaan jaksa kovin pitkiä retkiä. Kerhosta saa paljon kivoja ideoita ulkona tekemiseen. Metsässä on hauskaa!

Carl Larsson Ateneumissa

Olimme katsomassa Carl Larssonin näyttelyä Ateneumissa yhdessä mummin kanssa. Larssonin maaluksissa oli paljon tutkimista niin lapsille kuin aikuisillekin. Jaksoimme katsoa pitkään Larssonien kotivideoita, joissa tallentui samanlainen idylli kuin Carlin kuvissa. Juuri kun Poika rupesi osoittamaan levottomuuden merkkejä saavuimme Alexander Reichsteinin Kotona tilateoksen luokse. Teoksessa pystyi astumaan sisään Larssonien kotiin Sundbornissa. Larssoneilla keitimme keittoa ja soidimme veneellä. Pukeuduimme myös rekvisiittaan. Poika valitsi kruunun ja minä lastenhoitajan essun.

Kahvilan vieressä oli vielä suuri leikkipaikka lapsille. Leikkimässä voi käydä vaikka ei menisikään museoon. Pistin paikan mieleen seuraavaa kaupunkireissua varten. Retki oli todella onnistunut. Olin iloisesti yllättynyt Ateneumin taidemuseon lapsiystävällisyydestä.

luettu

Löysin työhuoneelta Anna Wahlgrenin Lapsikirjan. Annoin sen kälylleni iltalukemiseksi. Wahlgren opastaa kirjassaan vanhempia jämpteiksi ja avoimiksi kasvattajiksi. (Ideaali jota on välillä vaikea toteuttaa.) Kirjan paras lapsenkasvatusneuvo on; että yhden kerta voi sallia mitä tahansa, mutta kaksi kertaa on jo tapa.

Aloin lukemaan Jo Nesbo Panssarisydäntä, koska pidän dekkareista. Kirja oli kuitenkin liian yksityiskohtiin menevän väkivaltainen. Minun piti lopettaa se kesken, vaikka nautinkin Nesbon Norja kuvauksista. Sen sijaan olen hurahtanut Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse-romaaneihin. Kirjat ovat dekkaireita ja niissäkin on paljon tappamista, mutta toisaalta aihe ei oli kovin realistinen. Ei tunnu yhtään niin pahalta kun keijut ja vamppyyrit räjähtelevät. Ne ovat kovin (ihanan) kevyttä luettavaa.

Rauhaisan lukuhetken saan usein Pojan nukahdettua päiväunille. Näissä kuvissa Pojalla on hellyttävästi sukat aivan makkaralla.

auringonvalossa

Naapurin lapset olivat taiteilleet ilmeikkäät lumiukot.

Poika halusi ottaa porkkananenät pois.

Tein jämälangoista itselleni lapaset.

Punainen ja vaaleansininen lanka

ovat yllättävän romanttinen yhdistelmä.

Siivosin ja ostin itselleni tulppaaneja.

Tanssin ja venyttelin vanhojen levyjen tahtiin.

viimeinen

Olin viimeistä kertaa maalaamassa työhuoneellani. Tein serkulleni maalauksen. Teoksen idea oli valo, joka siivilöityy pihlajan lehvästön lomasta. Maalaaminen oli kerrankin ilmavaa ja helppoa. Pääsin kurkistamaan etukäteen Helsinki Burlesque Festivalin tarjontaan. Lucie Goodnessin & Rudie Ruthlessin kenraaliesityksen kruunasi kuiva Cava. Täydellinen viimeinen kerta!

Pakkashiihtoa

On ollut todella kauniita aurinkoisia päiviä. Aamulla heräämme kultaiseen valoon. Pakkasta on ollut kuitenkin niin paljon, että saatamme vain pistää nenämme ulos vähäksi aikaa. Toiveikkaina kävimme Pojan kanssa ostamassa SporttiDivarista sukset. Niitä piti sitten korjailla ja asettaa siteet oikealle paikalla. Ennen lähtemistä isän kanssa ulos hiihtämään Poika kokeili suksia myös kotilattialla.