Viimeinen lumisade ja haaveilu

Kevään viimeinen lumisade tuli tiistaina. Hiutaleet olivat isoja ja ja pehmeitä. Hitaasti ne leijailivat alas taivaalta. Lumisateesta huolimatta aurinko paistoi ja tarttui jokaisen hiutaleeseen luoden säihkettä takapihallemme. 

Heräämme nyt kirkkaan kevätauringon paistaessa ennen seitsemää. Aamuun jää paljon aikaa, aikaa ihmetellä kevään etenemistä. Kuistimme yläpuolelle on muodostunut kauniita ja vaarallisen pitkiä jääpuikkoja. Ne loistavat aamuauringon keltaisessa valossa.

Olen hartaasti odottanut lomaani ja mahdollisuutta olla yksin kotona talossa, kun mieheni on kertaamassa ja Sisko on Shanghaissa. Nyt miehelläni on kurkku kipeä ja hän jääkin ehkä kotiin. Suunnitttelemani loma menee uusiksi. Aion kuitenkin pienemmässä mittakaavassa nauttia yksinäisyyden tunteesta. Valitsen yhden kymmenistä teelaaduistani. Keitän pannullisen hyvää kuumaa teetä. Istun juomaan sen rauhassa ja unelmoin kaukaisista paikoista ja toisenlaisista elämistä. 

Anopin Lasagne

Viime viikolla tapahtui paljon. Mieheni siskon kirjoitukset olivat lopuillaan ja anoppini ja appeni olivat kylässä Shanghaista. Lisäksi tein ylimääräisiä hommia töihinkin. Olemme heränneet mieheni kanssa nyt säännölliseti kuuden jälkeen, kun aurinko on paistanut niin kauniisti. Päätinkin nyt ennen töihin menoa kirjoittaa blogiin.

Aina vähän jännittää kun appivanhemmat tulevat kylään, varsinkin nyt kun asumme heidän talossaan. Ihan turhaahan sitä jännittää kaikki meni mukavasti. Kun olimme viime syksynä heidän luonaan Shanghaissa toin mukanani Suomeen pari todella hyvää teelaatua. Tällä kertaa sain anopiltani lahjaksi uutta teelaatua. En ole ehtinyt vielä maistaa, mutta rasia on valtaisan kaunis ja tuo eksoottisen häivähdyksen keittiömme sisustukseen.Miehelläni on veli ja kaksi siskoa. Siskokset olivat jo keskenään unelmoineet anoppini täydellisestä lasagnesta. Anoppini tuli tekemään ihanuutta meille keskiviikkona päivällä. Tarkkailin hänen toimintaansa selvittääkseni täydellisen lasagnen arvoituksen. Reseptin salaisuus näytti olevan mustaleima emmentaal-juusto, joka antoi rasvaiselle kokonaisuudelle terää. Lisäksi luulen lasagneen sekoittuneen aimo annnos rakkautta, mikä teki siitä erikoisen hyvän. Koko perhe kokoontuikin syömään illalla mamman laittamaa lasagnea meille. Minulla oli iltavuoro töissä, mutta sain kuitenkin osan ilosta ja kastikkeesta.

Yksin luonaalla

Tein sen ensimmäisen kerran viime viikolla. Kävin yksin lounaalla. Halusin piristää itseäni ja syödä jotain oikein hyvää. Menin siis japanilaiseen ravintolaan ja tilasin misokeittoa, kanaa ja kurkkusushia. Olin juuri käynyt kirjastossa ja minulla oli mukana vaikuttavan paksu Jackson Polloc- kirja. Kun odotin ruokaa, luin kirjaa ja laitoin sen pois saadessani ruuan. Ruoka oli hyvää ja nautin sen syömisestä ihan rauhassa. Japanilaisen jälkeen piipahdin vielä uudestaan kirjastossa ja lainasin matkakirjan Kaliforniasta. Päätin vielä mennä suklaakakulle ja teelle kahvilaan, koska minulla oli aikaa ennen töiden alkua. Tässä pitäisi siis olla kuva ihanasta suklaakakusta. Mutta kakku oli niin herkullista että muistin vasta syötyäni että minun piti ottaa kuva. Suklaakakku jää nyt siis ihanuudessaan mielikuvaksi. Yksin lounastaminen oli rauhoittava ja herkullinen kokemus. Teen sen varmasti uudelleen lähiaikoina.

pitsisukkahousut

Ystäväni J tuli käymään ja toi tuliaislahjaksi minulle tällaiset pitsiset sukkahousut. Pitsiset ihanuudet toivat mieleen lapsuuden joulujuhlat ja rimpsumekot. Koin varsinaisen Marcel Proust/madelein-leivos hetken: Kaikki lapsuuden muistot tulvivat vain mieleeni. Puin sukkahousut heti seuraavana päivänä päälle yhdessä kellohameen kanssa.