Löysin tänään tienvarresta kirjoja. Berkeleyssä on tapana jättää ulos tavaroita, joita muut voivat ottaa ilmaiseksi.
Feminismin kulmakivi Mary Wollstonecraftin A Vindication of the Rights of Woman herätti mietteitä naisen paikasta. Olen kohdannut viime viikkojen aikana monenlaisia naisia ja äitejä. Kertoessani oman tarinani aina uudelleen uusille ihmisille pohdin millaisen arvomaailman itse esitän. Sanon olevani kotona hoitamassa lastani ja haluavani kasvattaa pienet lapseni itse. Samalla mietin jäänkö kotona sivuun yhteiskunnasta ja luovun oikeuksista, joista muut ovat joutuneet taistelemaan.
Leikkikentällä kohtaan kahdenlaisia naisia lasten kanssa: Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat naiset, jotka ovat tulleet miestensä mukana parin vuoden pituisille pyrähdyksille tänne. Toisen ryhmän muodostavat espanjan kieliset naiset, jotka hoitavat toisten lapsia puhuen lapsille englannin ja espanjan sekoitusta. Kummassakin ryhmässä on tiettyä juurettomuutta ja hetkellisyyttä. En osaa sanoa, onko se surullista vai mahdollisuutta. Nämä naiset jäävät mietityttämään minua.
Poikani käsi hamuaa feminismin kulmakiveä. Oma feminismini on pojan synnyttyä laantunut tutkivaksi ja ihmetteleväksi. Onneksi sain mukaani myös Chick Thing- kirjan. Eräänlaisen tasapainottavat elementin Wollstonecraftin vakavuudelle. Kirjassa juhlitaan tyttökavereita, siis naisten välistä ystävyyttä. Lukiessani kirjaa muistelen omia rakkaita ystäviäni ja kaikkea hauskaa mitä olen kokenut heidän kanssaan.
Feminismin kulmakivi Mary Wollstonecraftin A Vindication of the Rights of Woman herätti mietteitä naisen paikasta. Olen kohdannut viime viikkojen aikana monenlaisia naisia ja äitejä. Kertoessani oman tarinani aina uudelleen uusille ihmisille pohdin millaisen arvomaailman itse esitän. Sanon olevani kotona hoitamassa lastani ja haluavani kasvattaa pienet lapseni itse. Samalla mietin jäänkö kotona sivuun yhteiskunnasta ja luovun oikeuksista, joista muut ovat joutuneet taistelemaan.
Leikkikentällä kohtaan kahdenlaisia naisia lasten kanssa: Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat naiset, jotka ovat tulleet miestensä mukana parin vuoden pituisille pyrähdyksille tänne. Toisen ryhmän muodostavat espanjan kieliset naiset, jotka hoitavat toisten lapsia puhuen lapsille englannin ja espanjan sekoitusta. Kummassakin ryhmässä on tiettyä juurettomuutta ja hetkellisyyttä. En osaa sanoa, onko se surullista vai mahdollisuutta. Nämä naiset jäävät mietityttämään minua.
Poikani käsi hamuaa feminismin kulmakiveä. Oma feminismini on pojan synnyttyä laantunut tutkivaksi ja ihmetteleväksi. Onneksi sain mukaani myös Chick Thing- kirjan. Eräänlaisen tasapainottavat elementin Wollstonecraftin vakavuudelle. Kirjassa juhlitaan tyttökavereita, siis naisten välistä ystävyyttä. Lukiessani kirjaa muistelen omia rakkaita ystäviäni ja kaikkea hauskaa mitä olen kokenut heidän kanssaan.
Feminismiä voi olla vaikka se, että se mitä teet, nähdään oikeasti arvokkaana. Pääasia, että kun olet pojan kanssa, sinusta tuntuu, että teet sitä, mitä haluat etkä vain sitä, mihin olet pakon edestä ajautunut.
VastaaPoistaTäällä Suomessa yksi ystävä kaipailee jo... Halaus!