Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävät. Näytä kaikki tekstit

rouvailua ja feminismiä


Löysin tänään tienvarresta kirjoja. Berkeleyssä on tapana jättää ulos tavaroita, joita muut voivat ottaa ilmaiseksi.

Feminismin kulmakivi Mary Wollstonecraftin A Vindication of the Rights of Woman herätti mietteitä naisen paikasta. Olen kohdannut viime viikkojen aikana monenlaisia naisia ja äitejä. Kertoessani oman tarinani aina uudelleen uusille ihmisille pohdin millaisen arvomaailman itse esitän. Sanon olevani kotona hoitamassa lastani ja haluavani kasvattaa pienet lapseni itse. Samalla mietin jäänkö kotona sivuun yhteiskunnasta ja luovun oikeuksista, joista muut ovat joutuneet taistelemaan.

Leikkikentällä kohtaan kahdenlaisia naisia lasten kanssa: Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat naiset, jotka ovat tulleet miestensä mukana parin vuoden pituisille pyrähdyksille tänne. Toisen ryhmän muodostavat espanjan kieliset naiset, jotka hoitavat toisten lapsia puhuen lapsille englannin ja espanjan sekoitusta. Kummassakin ryhmässä on tiettyä juurettomuutta ja hetkellisyyttä. En osaa sanoa, onko se surullista vai mahdollisuutta. Nämä naiset jäävät mietityttämään minua.

Poikani käsi hamuaa feminismin kulmakiveä. Oma feminismini on pojan synnyttyä laantunut tutkivaksi ja ihmetteleväksi. Onneksi sain mukaani myös Chick Thing- kirjan. Eräänlaisen tasapainottavat elementin Wollstonecraftin vakavuudelle. Kirjassa juhlitaan tyttökavereita, siis naisten välistä ystävyyttä. Lukiessani kirjaa muistelen omia rakkaita ystäviäni ja kaikkea hauskaa mitä olen kokenut heidän kanssaan.

aikamatka Tallinnaan

Ystäväni J ehdotti päiväretkeä Tallinnaan. Lähdimme todella varhain tiistaiaamuna laivalla Tallinnaa kohden. Olin ottanut eväitä mukaan pienelle armeijalle, joten laivamatka meni niitä mussutellessa. J nukahti laivan mukaviin tuoleihin, mutta minulla oli vaikeuksia saada unta ja seurailinkin ohitsemme kulkevia ihmisiä. 
Söimme lounaan Olde Hansa -ravintolassa. Oli kuin olisi astunut Veljeni Leijonanmieli -kirjaan. Hämärä tunnelmavalaistus, pajupillimusiikkia ja tarjoilijoilla keskiaikaiset vaatteet ja sananparret. Kasvisvaihtoehto oli mainio. En ole koskaan syönyt niin hyvää lanttua. 
Kaupunki oli melkein tyhjä huhtikuisena arkipäivänä. Saimme vaellella rauhassa. Olimme vakuuttuneita, että kulman takaa voi millä hetkellä tahansa tupsahtaa henkilö, jos ei nyt toisesta maailmasta, niin ainakin toiselta vuosisadalta. Löysimme myös Harry Potterista tutun "Talon talojen välissä".