Kevään viimeinen lumisade tuli tiistaina. Hiutaleet olivat isoja ja ja pehmeitä. Hitaasti ne leijailivat alas taivaalta. Lumisateesta huolimatta aurinko paistoi ja tarttui jokaisen hiutaleeseen luoden säihkettä takapihallemme.
Heräämme nyt kirkkaan kevätauringon paistaessa ennen seitsemää. Aamuun jää paljon aikaa, aikaa ihmetellä kevään etenemistä. Kuistimme yläpuolelle on muodostunut kauniita ja vaarallisen pitkiä jääpuikkoja. Ne loistavat aamuauringon keltaisessa valossa.
Olen hartaasti odottanut lomaani ja mahdollisuutta olla yksin kotona talossa, kun mieheni on kertaamassa ja Sisko on Shanghaissa. Nyt miehelläni on kurkku kipeä ja hän jääkin ehkä kotiin. Suunnitttelemani loma menee uusiksi. Aion kuitenkin pienemmässä mittakaavassa nauttia yksinäisyyden tunteesta. Valitsen yhden kymmenistä teelaaduistani. Keitän pannullisen hyvää kuumaa teetä. Istun juomaan sen rauhassa ja unelmoin kaukaisista paikoista ja toisenlaisista elämistä.
Miehelläni on veli ja kaksi siskoa. Siskokset olivat jo keskenään unelmoineet anoppini täydellisestä lasagnesta. Anoppini tuli tekemään ihanuutta meille keskiviikkona päivällä. Tarkkailin hänen toimintaansa selvittääkseni täydellisen lasagnen arvoituksen. Reseptin salaisuus näytti olevan mustaleima emmentaal-juusto, joka antoi rasvaiselle kokonaisuudelle terää. Lisäksi luulen lasagneen sekoittuneen aimo annnos rakkautta, mikä teki siitä erikoisen hyvän. 
Koko perhe kokoontuikin syömään illalla mamman laittamaa lasagnea meille. Minulla oli iltavuoro töissä, mutta sain kuitenkin osan ilosta ja kastikkeesta.
